Kesäkuun Aikkari. Tutut kysymykset, uusi aika – mitä opimme 1990-luvulta?

Kesäkuun Aikkari. Tutut kysymykset, uusi aika – mitä opimme 1990-luvulta?

Pyrkimys kehittää kokonaispersoonallisuutta sekä edistää kulttuuri- ja yhteiskuntaelämää ei ole sanahelinää, vaan todellisuutta aikuisten opiskeluun osallistujien elämänpyrkimyksissä.”

Kesäkuun Aikkari vie vuoteen 1991 ja Sanna Virolaisen, Tapio Vahervan ja Tiina Rengon artikkeliin ”Osallistumisen ja opiskelun vaikuttavuus kansalais- ja työväenopistoissa”.  Koulutuksen vaikuttavuustutkimuksen uranuurtajiin kuuluvan Vahervan ja kollegoiden artikkeli avaa näkymää vapaan sivistystyön vaikuttavuustutkimuksen vaiheisiin. 

Artikkeli sijoittuu lama-aikaan, jolloin kansalaisopistot elivät murroksessa: opistolaki uudistui, rahoituspohja muuttui ja koulutuspolitiikassa vahvistui ajatus jatkuvasta koulutuksesta. Myös opetushallinnon uudistukset ja vapaakuntakokeilu muovasivat opistojen toimintaedellytyksiä. Muutoksen keskellä syntyi tarve ymmärtää, mitä opiskelu merkitsee osallistujille – ja miten vaikuttavuutta voidaan hahmottaa. 

Kirjoittajat selvittivät entisen kouluhallituksen kokeilu- ja tutkimustoimiston toimeksiannosta kansalaisopistotoimintaan osallistuneiden aikuisten tavoitteita, odotuksia ja heidän kokemaansa opiskelun vaikuttavuutta. Tutkimuskysymyksiin tutkijat vastasivat jäsentämällä kokemusten perusrakennetta faktorianalyysin avulla. 

Virolainen ja kollegat osoittavat analyysissaan opistotoiminnan vastanneen sille asetettuja tavoitteita, mikä tarjosi vahvan perustan kehittämistyölle. Tärkeimpänä osallistumistavoitteena osallistujat pitivät itsensä kehittämistä, omien tietojen ja taitojen ylläpitämistä sekä mielekkään vapaa-ajan viettotavan saamista. Harrastus- ja toimintamerkityksen ohella osallistujat korostivat oppimistavoitteisia vaikutuksia ja henkistä avartumista. Myönteiset opiskelukokemukset, parantunut minäkuva ja uudet ystävyyssuhteet loivat maaperää jatkuvan koulutuksen toteutumiselle. 

Artikkeli muistuttaa kansalaisopistojen näkökulmasta siitä, että sivistystyön vaikuttavuus ei ole vain yksittäisiä oppimistuloksia vaan prosessi, jossa merkitykselliset kokemukset rakentavat pohjaa pitkäkestoiselle oppimiselle, toimijuudelle ja hyvinvoinnille. Tulevaisuustyö ei ole vain ennakointia vaan tärkeällä tavalla toimijuuden rakentamista. Sivistystyön vaikuttavuus syntyy kokemuksista, jotka vahvistavat ihmisen minäkuvaa, halua oppia ja yhteyttä toisiin – siksi sen merkitys ulottuu pitkälle tulevaisuuteen. 

Lue kesäkuun Aikkari

Virolainen, S., Vaherva, T., & Renko, T. (1991). Osallistumisen ja opiskelun vaikuttavuus kansalais- ja työväenopistoissa. Aikuiskasvatus, 11(4), 218–222. https://doi.org/10.33336/aik.96769

Tutustu aiemmin ilmestyneisiin juttuihin täällä.

Mitä ajatuksia Kuukauden Aikkari herätti? Liity keskusteluun kommentoimalla juttua!

Aikuiskasvatus-tiedelehdestä

Aikuiskasvatus on tieteenalansa ainoa kotimainen vertaisarvioitu tiedejulkaisu, jota voi lukea vapaasti tuoreeltaan ja koko julkaisuhistorialtaan osoitteessa https://aikuiskasvatus.fi.

Seuraa tieteenalaa Aikuiskasvatuksen verkkosivustolla osoitteessa aikuiskasvatus.fi.

Kuukauden Aikkari tuotetaan yhdessä Aikuiskasvatuksen kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *