Kansalaisopistot matalasti koulutettujen ponnahduslautana (Jyri Manninen)

Sivistystori-blogi 21.9.26. Kirjoittaja: Jyri Manninen, professori, aikuiskasvatustiede, Itä-Suomen yliopisto

---

Kansalaisopistot ovat yli sata vuotta olleet keskeisessä roolissa tarjoamassa aikuisille opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia ja tukemassa näin osaamisen kehittymistä, hyvinvointia ja aktiivista kansalaisuutta. Niiden toimintaan osallistuu vuosittain yli 500 000 henkilöä, joilla on erilaiset koulutustaustat ja elämäntilanteet. Tutkimusten mukaan yleissivistys- tai harrastustavoitteisiin opintoihin osallistuminen tuottaa useita merkittäviä yksilö- ja yhteiskuntatason hyötyjä, joita tässä kirjoituksessa kuvataan. Hyötyjä syntyy etenkin matalamman koulutustason omaaville ja haastavammassa elämäntilanteessa oleville. Kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön toimintaedellytykset tulisi turvata, koska vastaavia hyötyjä ei synny ilman niitä.    

Kansalaisopistojen synty ja tehtävät

Kansalaisopistoilla on jo 127 vuotta ollut suuri merkitys aikuisten kehittymis- ja harrastusmahdollisuuksien tarjoajana ja sitä kautta Suomalaisen osaamisen sekä sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittäjänä. Ensimmäinen perustettiin vuonna 1899 työväenopisto-nimellä Tampereelle tarjoamaan tehdastyöläisille opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia. Sen jälkeen etenkin itsenäisyyden alkuvuosina niitä perustettiin lisää eri nimisinä (työväenopisto, kansalaisopisto tai vapaaopisto).

Nykyään kansalaisopistoja on 173, ja ne ovat yksi viidestä vapaan sivistystyön oppilaitosmuodosta. Niille vapaan sivistystyön laissa (L 632/1998) määritelty erityistehtävä on toimia paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin pohjautuvina oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle.  

Kansalaisopistotoimintaan osallistui vuonna 2024 yhteensä 529 000 aikuista. Osa osallistui useammalle kurssille, joten ”osallistumisia” oli yhteensä 1 155 229.¹

Kansalaisopistoissa opiskelu tuottaa useita yksilö- ja yhteiskuntatason hyötyjä

Aikuiskoulutuksen tuottamat koetut laajemmat hyödyt (wider benefits) on tutkimuksellinen lähestymistapa, jolla arvioidaan aikuiskoulutukseen osallistumisen merkitystä aikuisten osaamisen ja hyvinvoinnin rakentajana sekä tätä kautta koulutuksen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Olen tutkinut tällä lähestymistavalla vuodesta 2007 alkaen nonformaalin aikuiskoulutuksen ja erityisesti Suomen kansalaisopistojen toimintaan osallistumisen tuottamia koettuja hyötyjä ja näiden hyötyjen vaikutuksia aikuisten elämään ja hyvinvointiin.² Samaan tutkimussarjaan kuului myös vuosina 2011–2014 toteutettu 10 maata kattava monimenetelmällinen kysely- ja haastattelututkimus BeLL³, johon osallistui yhteensä 8 646 aikuisopiskelijaa Suomesta, Englannista, Espanjasta, Saksasta, Sloveniasta, Tšekeistä, Sveitsistä, Romaniasta, Serbiasta ja Italiasta. Suomalaisvastaajista (n = 1 252) suurin osa (n = 876, 70 %) oli osallistunut kansalaisopistojen kursseille. BeLL-tutkimuksen tulosten mukaan kaikissa tutkituissa maissa koetut hyödyt olivat pääosin samat, sillä kaikissa maissa vastaajat olivat opiskelleet lähes samoja kurssiaiheita, joita Suomen kansalaisopistot ja muut vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat. 

Näissä tutkimuksissa aineistoja on kerätty kyselylomakkeilla, joissa on koettuihin hyötyihin liittyviä avokysymyksiä sekä numeroasteikolla arvioitavia väittämiä, lisäksi on tehty ryhmä- ja yksilöhaastatteluja. Tutkimuksiin on osallistunut yhteensä yli 16 000 kyselyvastaajaa ja niissä on tehty yli 280 haastattelua. Kyselylomakkeilla kerätyistä avovastauksista on analysoitu yli 14 400 kappaletta.

Tulosten mukaan lähes kaikki kyselyvastaajat tunnistavat spontaanisti avovastauksissaan ainakin muutaman hyödyn, paljon hyötyjä tunnistavia on noin 30 %. Koettuja muutoksia (eli hyötyjä) mittaavilla kyselyväittämillä niitä kokee saaneensa suurin osa ainakin jonkin verran. Kansalaisopistoissa vähintään kolme vuotta opiskelleista kyselyvastaajista⁴  kuutta yleisintä hyötyä arvioi saaneensa 75–92 prosenttia vastaajista:

• lisännyt luottamusta omaan oppimiskykyyni (92,6 %)
• laajentanut ystävä- tai kollegaverkostoja (87 %)
• lisännyt onnellisuuden tunnetta (84,1 %)
• vahvistanut tunnetta, että tiedän mitä haluan elämältäni (80,2 %)
• lisännyt tunnetta laajempaan yhteisöön kuulumisesta (79,2 %)
• lisännyt motivaatiota opiskella myös muualla kuin kansalaisopistossa (75,7 %)

Uusien ystävien saanti ja yhteisöllisyys nousevat selvästi esiin myös haastatteluissa⁵.

niitten uusien ystävien […] saanti niin ei se oo nii helppoo ja tässä se tapahtuu ihan luonnostaan ja tulloo siinä kaupan piälle niin tullee ja sillä on kyllä kauheen hyvä merkitys […]

ja totta kai se on tuonu paljon niin ku semmosii hyvii hetkiä, ystäviä, tuttavia. Varsinki niin kun käsityökurssit, kun ollaan viikost toiseen sen saman porukan kanssa, niin onhan se myös semmonen sosiaalinen viitekehys.

Väittämissä kysyttiin ja tunnistettiin myös hyötyjä, joilla on suoria taloudellisia vaikutuksia osallistujille, työorganisaatioille, lähiyhteisöille tai yhteiskunnalle, kuten 

• auttanut parantamaan työtehoani (51,8 %)
• lisännyt kiinnostusta osallistua vapaaehtoistoimintaan (48,9 %)
• lisännyt vapaaehtoistyön tekemistä (33,4 %)
• lisännyt mahdollisuuksia parantaa tulotasoani (21,5 %). 

Edellä kuvattujen neljän tutkimuksen⁶  avovastausten analyysien tuloksista on työn alla metasynteesi, jossa yhdistetään eri tutkimusten avovastausten analyysien tulokset (aineistona on 7 311 kyselyvastaajan 15 622 avovastausta). Löydetyt hyödyt on sijoitettu neljän ns. pääoman alle seuraavassa taulukossa kuvatulla tavalla.

Taulukko 1. Kansalaisopistojen tuottamat yksilö- ja yhteiskuntatason hyödyt neljän pääoman alle sijoitettuna

PÄÄOMAT	AVOVASTAUKSISSA MAINITUT HYÖDYT	Mainintoja	%
Osaamispääoma (osaaminen, työ ja koulutuspolut)	Opiskelumotivaatio, koulutusmyönteisyys, uudet taidot ja osaaminen, työhön ja uraan liittyvät hyödyt eli esim. työllistyminen, uusi työ, lisätulot, urasuunnitelman selkiytyminen	8753	47,7 %
Terveyspääoma (hyvinvointi)	Elämänlaatu, fyysinen terveydentila, henkinen hyvinvointi, terveyskäyttäytyminen, työssä ja arjessa jaksaminen	3829	20,9 %
Sosiaalinen pääoma (aktiivinen kansalaisuus)	Uudet verkostot, ystävät, luottamus kanssaihmisiin ja päättäjiin, suvaitsevaisuus, aktiivinen kansalaisuus, vapaaehtoistyö ja vertaistuki	2927	16,0 %
Identiteettipääoma (toimijuus)	Elämänhallinta, minäpystyvyys, elämän tarkoituksellisuus; usko ja kokemus, että pärjää elämässä ja voi tehdä siihen liittyviä valintoja	2838	15,5 %
YHTEENSÄ		18 347	100 %

Taulukossa kuvatut kansalaisopistossa opiskelun tuottamat hyödyt ovat merkittäviä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Jo pelkkä terveyspääoman vahvistuminen tuottaa myös euroissa arvioitavissa olevia säästöjä ja hyötyjä. Esimerkiksi Joensuun seudun kansalaisopistossa tehdyn seurantatutkimuksen⁷ mukaan siellä lukuvuonna 2017–2018 opiskelleet aikuiset käyttivät sotepalveluita keskimäärin 464 euron edestä, mikä on yli puolet vähemmän kuin väestöllä keskimäärin (1 049 €).

Kansalaisopistotoimintaan osallistuminen kasautuu, mutta se tavoittaa myös matalammin koulutettuja ja haastavammassa elämäntilanteessa olevia

Aikuiskoulutukseen ja etenkin vapaan sivistystyön opintoihin osallistumiseen vaikuttaa suoraan aikuisten oma osallistumishalukkuus, koska kursseille osallistuminen on vapaaehtoista. Aikuiskoulutukseen osallistumista on Suomessa tutkittu ja tilastoitu systemaattisesti vuodesta 1980 alkaen Tilastokeskuksen osallistumistutkimuksissa (nykyään EU-maiden yhteisissä EU-AES –tutkimuksissa). Aikuisten osallistuminen työhön tai harrastuksiin liittyvään aikuiskoulutukseen edeltävän vuoden aikana on pysynyt varsin samalla tasolla eli 47–54 prosentissa jo kymmeniä vuosia. Aikuiskoulutukseen osallistumisen aktiivisuus naisilla on vaihdellut välillä 52–59 ja miehillä välillä 42–49 prosenttia. Osallistuminen on koulutustason mukaan eriytynyttä, sillä korkeammin koulutettujen osallistumisprosentit ovat systemaattisesti matalammin koulutettujen osallistumisprosentteja korkeammat. Aikuiskoulutukseen osallistuvat siis aktiivisemmin ne, joilla on jo ennestään korkeampi pohjakoulutus ja parempi ammatillinen asema. 

Viimeisimmän osallistumistutkimuksen⁸ mukaan vuonna 2022 työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistui 46 prosenttia työvoimaan kuuluvista aikuisista. Muista syistä eli yleissivistys- tai harrastustavoitteisesti (pääosin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa) opiskeli 14,5 prosenttia aikuisista. Näissä opinnoissa osallistumisaktiivisuus on vuodesta 1980 alkaen vaihdellut välillä 14–18,5 prosenttia. Yleissivistys- tai harrastustavoitteisissa opinnoissa osallistumisaktiivisuus on vieläkin voimakkaammin sukupuolittunutta kuin työhön tai ammattiin liittyvissä opinnoissa: miesten osallistumisprosentti on vaihdellut välillä 9–12, naisten välillä 19–26 prosenttia. Vuonna 2022 osallistui naisista 20 ja miehistä 9 prosenttia. 

Tämä näkyy myös kansalaisopistotasolla. Esimerkiksi Joensuun seudun kansalaisopistoon syksyllä 2017 ilmoittautuneista naisia oli 79,5 prosenttia. Ilmoittautuneista nuorin oli 18-vuotias, vanhin 83-vuotias; 65 vuotta täyttäneitä oli 40 prosenttia. Ilmoittautuneista 58 prosentilla oli lukiopohja, 45 prosentilla korkeakoulututkinto. Työssä oli 40, eläkkeellä 49 ja työttömiä 5,3 prosenttia.⁹

Työttömien osallistujien osuus Joensuun seudun kansalaisopistossa syksyllä 2017 oli sama kuin kaikissa Suomen kansalaisopistoissa vuonna 2024 opiskelevien työttömien osuus, joka Tilastokeskuksen uusimman tilaston mukaan oli niin ikään 5,3 prosenttia. Kansalaisopistot näyttävät siis tavoittavan työttömiä hyvin: Joensuussa syksyllä 2017 joka kolmas työtön osallistui kansalaisopiston opetukseen (Joensuun työttömyysaste oli tuolloin 16,7 prosenttia). Valtakunnallisesti vuonna 2024 kansalaisopistot tavoittivat suhteellisesti vielä suuremman osuuden työttömistä, sillä keskimääräinen työttömyysaste Suomessa oli 8,4 prosenttia, eli noin kaksi kolmesta työttömästä osallistui kansalaisopiston toimintaan. Valtakunnallisesti Työttömät ovat hieman aktiivisempia osallistujia kuin työssä olevat, sillä suhteessa vuoden 2024 työllisyysasteeseen (72 %) työssä olevista osallistui joka toinen.

Vaikka kansalaisopistojen osallistujarakenne hieman painottuu paremmin koulutettuihin, opiskelee niissä tutkimusaineistojen ja tilastojen mukaan myös matalamman koulutustason omaavia ja haastavammassa elämäntilanteessa olevia. Mielikuva kansalaisopistoista vain hyväosaisten harrastuspaikkana on siis väärä. Joensuun seudun kansalaisopiston opiskelijoiden seurantatutkimuksessa¹⁰ syksyllä 2017 joillekin kursseille ilmoittautuneet sijoitettiin lähtötilannekyselyn vastausten perusteella neljään elämäntilannetyyppiin, jotka olivat Onnelliset (31,2 %), Hyvinvoivat (37,1 %), Sinnittelijät (25,5 %) ja Yksinäiset (5,3 %). Tyypittelyssä käytettiin lähtötilannekyselyn vastauksia, joissa osallistujat arvioivat esimerkiksi elämänlaatuaan (yleisesti käytetty EUROHIS-mittari), ystävien määrää, toimijuuttaan ja terveyskäyttäytymistään. Vaikka suurin osa eli kaksi ensimmäistä tyyppiä olivat hyvässä elämäntilanteessa (yhteensä 68,3 % syksyllä 2017 opistoon ilmoittautuneista), vaikeammassa elämäntilanteessa olevia eli Sinnittelijöitä ja Yksinäisiä oli yhteensä 31 prosenttia. 

Matalamman koulutustason omaavat ja haastavassa elämäntilanteessa olevat hyötyvät eniten kansalaisopistossa opiskelusta

Koulutuksen hyötytutkimuksissa taustamuuttujina on usein käytetty koulutustasoa ja elämäntilanteen laatua, mutta ne eivät ole välttämättä sama asia; myös hyvin koulutettu voi olla haastavassa elämäntilanteessa esimerkiksi työttömyyden, yksinäisyyden tai sairauden takia, ja matalammin koulutettu vastaavasti olla hyvässä elämäntilanteessa. Omien tulosteni mukaan nämä kaksi ryhmää (matalammin koulutetut ja haastavassa elämäntilanteessa olevat) hyötyvät eniten kansalaisopistossa opiskelusta. Vaikutusmekanismi on kuitenkin hieman erilainen: matalammin koulutetut hyötyvät harrastustavoitteisten opintojen tarjoamista onnistumisen kokemuksista, osaamisen ja itseluottamuksen lisääntymisestä sekä opiskelumotivaation vahvistumisesta. Haastavassa elämäntilanteessa olevat taas hyötyvät osallistumisen tarjoamasta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, ystävyyssuhteiden lisääntymisestä ja mielekkäästä tekemisestä. Nämä tukevat etenkin yksinäisiä, työttömiä ja leskeksi jääneitä. Edellä kuvatun Joensuun seudun kansalaisopiston seurantatutkimuksen mukaan vuoden kansalaisopistossa opiskelun aikana elämäntilanne ja hyvinvointi paranee eniten Yksinäisillä, toiseksi eniten Sinnittelijöillä. Onnellisilla ei tapahdu muutosta, koska heidän elämäntilanteensa on jo lähtötilanteessa hyvä. Kansalaisopistojen kursseille osallistumisesta hyötyvät siis eniten vaikeammassa elämäntilanteessa olevat. 

BeLL-tutkimuksessa¹¹ vertailtiin koettujen hyötyjen eroja vastaajien koulutustason mukaan. Vertailussa käytettiin koulutustasojen kansainvälistä ISCED-luokitusta (koulutustasot 1–6). Päätulos oli, että mitä matalampi koulutustaso vastaajalla oli, sitä enemmän he tunnistivat koettuja hyötyjä. Kiinnostava ja tärkeä tulos oli, että mitä matalampi koulutustaso vastaajalla on, sitä enemmän hän on kokenut positiivisia muutoksia opiskelumotivaatiossaan, näkee aikuiskoulutuksen tärkeänä mahdollisuutena, ja tuntee olevansa itsevarmempi opiskelijana. Nämä muutokset olivat suurimmat niillä vastaajilla, joiden koulutustaso oli ISCED-tasolla 1 (pelkkä perusopetus, perusopetuksen ensimmäinen vaihe tai vähemmän). ISCED-tasoilla 1–3 olleet vastaajat myös tunnistivat enemmän muutoksia esimerkiksi elämänhallinnan, minäpystyvyyden ja elämän tarkoituksellisuuden kokemuksissa. Vastaavia tuloksia ovat raportoitu myös muissa tutkimuksissa¹² joiden mukaan matalammin koulutetut saavat enemmän terveyshyötyjä aikuiskoulutukseen osallistumisesta, ja haavoittuvassa asemassa olevat hyötyvät enemmän aikuisopiskelusta.

Vapaan sivistystyön ja kansalaisopistojen opinnot voidaan siis nähdä eräänlaisena matalan kynnyksen opiskelumahdollisuutena ja ponnahduslautana¹³, joka tukee erityisesti matalasti koulutettuja etenemään opintopoluilla ja haastavassa elämäntilanteessa olevien hyvinvointia.  

Mikä kansalaisopistossa opiskelussa tukee hyötyjen syntymistä?

Edellä kuvattu matalamman koulutustason omaavien kokema itseluottamuksen ja opiskelumotivaation lisääntyminen näkyy selvästi myös eri tutkimusten kyselyjen avovastauksissa ja yksilöhaastatteluissa. Lapsuuden ja nuoruuden huonot koulu- ja opiskelukokemukset selittävät monilla sitä, että kouluttautuminen pidemmälle on jäänyt väliin. Eräs kansalaisopiston käsityökurssille osallistunut kuvasi haastattelussa kurssilla saamiensa pienten onnistumisen kokemusten vaikutusta itsetuntoon näin¹⁴:  

Mul aina ollu valtavan huono käsitys itsestäni, jotenkin huono itsetunto ja sit oikeesti ku osaaki tehä vaikka ihan valtavasti jotakin käsitöitä ja saa aikaan semmost jälkee et on itekin silleen et wou et tää on niinku aika munkin mielestä aika hieno ja aika hyvä. 

Haastattelulainaus on hyvä esimerkki siitä, miten Decin ja Ryanin¹⁵ itsemääräämisteorian (Self Determination Theory, SDT) osaaminen (competence; minä osaan) eli kursseilla syntyvät pienet onnistumisen kokemukset lisäävät hyvinvointia, itseluottamusta ja positiivisia opiskelukokemuksia, ja siten myös opiskelumotivaatiota pidemmällä aikavälillä. Teorian mukaan sisäinen motivaatio syntyy kolmen psykologisen perustarpeen pohjalta, joista ensimmäinen on edellä mainittu osaaminen ja kaksi muuta autonomia (independence; valitsin tämän itse) sekä ryhmään kuulumisen kokemus (relatedness; olen osa ryhmää). Kansalaisopiston kursseille tyypillistä on omaehtoinen osallistuminen, opiskelu turvallisissa rennoissa ryhmissä, opiskelutavoitteiden vapaamuotoisuus ja pienet onnistumisen kokemukset. Juuri kansalaisopisto-opintojen erityisluonne tekee niistä tärkeitä aikuisille, etenkin vähemmän aikaisempia opiskelukokemuksia hankkineille.

BeLL-tutkimuksen tulokset vahvistavat tätä tulkintaa. BeLL-kyselylomakkeella kysyttiin sekä väittämillä että avokysymyksillä, mikä yleissivistys- tai harrastustavoitteisissa opinnoissa on saanut vastaajan mainitsemia koettuja hyötyjä aikaan. Samaa kysyttiin myös haastatteluissa. Tulosten mukaan vaikuttavia tekijöitä olivat osaava ja mukava kouluttaja, omilla käsillä tekeminen, kokemus että oppii jotakin, mukava ryhmä ja kanssaosallistujat sekä vuorovaikutus ja ryhmäkeskustelut¹⁶. Myös muissa tutkimuksissa¹⁷ on saatu vastaavia tuloksia: omiin kiinnostusalueisiin, vahvuuksiin ja koettuihin tarpeisiin liittyvä koulutus tuottaa enemmän laajempia hyötyjä kuin ’pakon edessä’ osallistuminen.

Hyötyjen syntymistä voisi edistää varmistamalla kansalaisopistojen toimintamahdollisuudet  

Suomessa säästötoimien ja lisääntyvän työttömyyden takia on entistä enemmän ryhmiä, joille kansalaisopistojen yleissivistävä, omaehtoinen ja harrastustavoitteinen opiskelu tarjoaisi merkittävän vaihtoehdon, jos aikaisempi opiskelupolku on jäänyt lyhyeksi tai kesken – tai opiskelu ei kiinnosta lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi koulupudokkaat, pitkäaikaistyöttömät, syrjäytymisvaarassa olevat ja maahan muuttaneet. Suomen suhteellisen hyvästä koulutustasosta huolimatta aikuisten osaamisessa on muutenkin paljon päivitettävää (ikääntyvät, heikot perustaidot omaavat aikuiset, puhumattakaan jokaisen aikuisen kansalais- ja tietoyhteiskuntataidoista). Uusimpien eli vuonna 2024 julkaistujen Suomen PIAAC-tulosten¹⁸ mukaan osaamisvajeita havaittiin erityisesti matalammin koulutetuilla, ja maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön osaamisessa oli isoja eroja. Noin 310 000 työikäisellä arvioitiin olevan puutteita perustaidoissa.

Vapaan sivistystyön ja erityisesti kansalaisopistojen tyyppiset koulutukset voisivat vähentää erilaisen koulutustaustan omaavien ryhmien välisiä eroja, ja tasoittaa mahdollisia kouluiässä esiintyneitä koulutusmahdollisuuksien eroja. Kun opiskelumotivaatio ja itseluottamus lisääntyvät, lisääntyy myös matalammin koulutettujen todennäköisyys osallistua jatkossakin aikuiskoulutukseen. Yleissivistävä tai harrastustavoitteinen opiskelu voi siis toimia matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutena, joka voi innostaa myös jatko-opintoihin.

Suomalaista Vapaan sivistystyön järjestelmää ja kansalaisopistojen toimintaedellytyksiä ei siis kannattaisi heikentää, koska ne mahdollistavat tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua aikuiskoulutukseen, joka tutkitusti tuottaa merkittäviä yksilö- ja yhteiskuntatason hyötyjä. BeLL-tutkimuksen tulosten mukaan vain Suomessa on yleissivistys- tai harrastustavoitteinen aikuisten kurssitarjonta organisoitu selkeästi vapaan sivistystyön järjestelmän ja kansalaisopistoverkoston pohjalle, kun se yhdeksässä muussa maassa oli hajanainen, vaikeasti hahmottuva ja heikommin resursoitu. Suomen vapaan sivistystyön järjestelmää vastaavia löytyy pääasiassa vain muista Pohjoismaista, koska näillä on yhteinen 1860-luvulta juontava syntyhistoria ja merkitys pohjoismaisen hyvinvoinnin edistäjänä¹⁹.

Rahasta ei kansalaisopistojen toiminnan turvaamisen pitäisi olla kiinni. Toimintakuluja on maksamassa kolme tahoa: valtionosuuksien lisäksi noin kaksi kolmasosaa kuluista katetaan osallistujien itse maksamilla osallistumismaksuilla ja kuntien tai kaupunkien tuella. Vaikka erilaisten kuntapalveluiden sosiaalisen tuottavuuden (social return of investment) arviointi on haastavaa, on kaikissa aikuiskoulutuksen sosiaalisesta tuottavuudesta tehdyissä arvioinneissa päädytty samansuuntaisiin eli noin 2–4 euron tuottavuuslukuihin²⁰. Joensuun seudun kansalaisopiston sosiaalista tuottavuutta arvioitiin osana edellä kuvattua seurantatutkimusta²¹ laskemalla siinä todettujen hyötyjen pohjalta arvio niiden rahallisesta arvosta. Arvion mukaan Joensuun seudun kansalaisopistoon tehdyn yhden euron investoinnin sosiaalinen tuottavuus lukuvuonna 2017 – 2018 näyttäisi olevan yksilötasolla 1,3 euroa ja yhteiskuntatasolla 2,9 euroa, eli yhteensä 4,2 euroa. Eli yksi valtion, kunnan ja opiskelijan yhdessä kansalaisopistoon investoima euro tuottaisi siis 4,2 euron arvosta hyötyjä. 

Viitteet

1. Tilastokeskus, https://stat.fi/fi/julkaisu/cm0yymupi7d1f08vzpjcws1k4 ↩︎
2. Manninen & Luukannel (2008); Manninen (2018); Manninen ym. (2019). ↩︎
3. Benefits of Lifelong Learning, http://bell-project.eu/index.html; Manninen ym. (2014); Manninen & Meriläinen (2014); Manninen & Meriläinen (2015) ↩︎
4. Manninen (2018) ↩︎
5. Manninen (2018, 66–67) ↩︎
6. Manninen & Luukannel (2008); Manninen ym. (2014); Manninen (2018); Manninen ym. (2019) ↩︎
7. Manninen ym. (2019, 103) ↩︎
8. Niemi & Ruuskanen (2024) ↩︎
9. Manninen ym. (2019, 43). ↩︎
10. Manninen ym. (2019, 53–59) ↩︎
11. Manninen & Meriläinen (2014, 53); Manninen & Meriläinen (2015, 89–90) ↩︎
12. Chandola ym. (2011); Field (2009, 36) ↩︎
13. Eurydice (2015, 58); Manninen (2017, 321) ↩︎
14. Manninen (2018, 64) ↩︎
15. Deci & Ryan (2008) ↩︎
16. Manninen ym. (2014, 117–122) ↩︎
17. Hammond (2004) ↩︎
18. Mannonen, Nissinen, Virolainen & Rautopuro (2024) ↩︎
19. Dahlstedt & Nordvall (2011) ↩︎
20. Manninen (2016) ↩︎
21. Manninen ym. (2019, 108–109) ↩︎

Kirjoituksen pohjana käytettyihin kansalaisopistotutkimuksiin liittyvät julkaisut

Manninen, J. & Luukannel, S. (2008). Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VSY.

Manninen, J. (2018). Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa. Kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 3. Helsinki: Kansalaisopistojen liitto KoL.

Manninen, J. & Meriläinen, M. (2015). Monimenetelmällinen näkökulma omaehtoisen opiskelun hyötyihin. Aikuiskasvatus 2/2015. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94128  [BeLL-tuloksiin pohjautuva artikkeli]

Manninen, J., Karttunen, A., Meriläinen, M., Jetsu, A. & Vartiainen, A-K. (2019). Hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa – kansalaisopiston hyödyt osallistujille, kaupungille ja alueelle. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 24: 2019.

Lisäksi on käytetty näitä BeLL-tutkimukseen pohjautuvia tutkimusraportteja:

Manninen, J. & Meriläinen, M. (2014). Benefits of Lifelong Learning – BeLL Survey Results. Work Package report. Project BeLL – Benefits for Lifelong Learning No. 519319-LLP-1-2011-1-DE-KA1-KA1SCR. Bonn: DIE. http://bell-project.eu/indexcdf1.html?page_id=10

Manninen, J, Sgier, I., Fleige, M., Thöne-Geyer, B., Kil, M., Možina, E., Danihelková, H., Mallows, D., Duncan, S., Meriläinen, M., Diez, J., Sava, S., Javrh, P., Vrečer, N., Mihajlovic, D., Kecap, E., Zappaterra, P, Kornilow, A., Ebner, G. & Operti, F. (2014). Benefits of Lifelong Learning in Europe – Main results of the BeLL-project. Bonn: DIE. http://bell-project.eu/indexcdf1.html?page_id=10   

Muut lähteet ja aiheeseen liittyvää lisälukemista

Chandola, T., Plewis, I., Morris, J., Mishra, G., & Blane, D. (2011). Is adult education associated with reduced coronary heart disease risk? International Journal of Epidemiology, 40, 6, 1499-1509.

Dahlstedt, M., & Nordvall, H. (2011). Paradoxes of solidarity: Democracy and colonial legacies in Swedish popular education. Adult Education Quarterly, 61(3), 244–261. https://doi.org/10.1177/0741713610380445

Deci, E. & Ryan, R. (2008). Facilitating Optimal Motivation and Psychological Well-Being Across Life’s Domains. Canadian Psychology 2008, Vol. 49, No. 1, 14–23

Eurydice. (2015). Adult Education and Training in Europe: Widening Access to Learning Opportunities. Eurydice Report. Luxembourg: Publications Office of the European Union. https://eurydice.eacea.ec.europa.eu/publications/adult-education-and-training-europe-widening-access-learning-opportunities

Field, J. (2009). Well-being and happiness. IFLL Thematic Paper 4. Leicester: NIACE.

Manninen, J. (2016). Suomi nousuun sivistystyöllä? Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyötyjen taloudellinen merkitys. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 2. Helsinki: Kansalaisopistojen liitto KOL. Kansalaisopistojenliitto.fi/wp-content/uploads/2016/02/2015_kansalaisopisto-opiskelun_hyodyt.pdf 

Manninen, J. (2017). Empirical and genealogical analysis of non-vocational adult education in Europe. International Review of Education, 63(3), 319-340. DOI 10.1007/s11159-017-9638-1.

Manninen, J., Teräsahde, S. & Pätäri, J. (2019). Vapaan sivistystyön vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen merkitys.  Teoksessa: Pätäri, J., Teräsahde, S., Harju, A., Manninen, J. & Heikkinen, A. (toim.). (2019). Vapaa sivistystyö eilen, tänään, huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä. Vapaa Sivistystyö ry. 

Mannonen, J., Nissinen, K., Virolainen, M. & Rautopuro, J. (2024). PIAAC II: Toisen Kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen ensituloksia. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:61. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-675-4

Niemi, H. & Ruuskanen, T. (2024). Osallistuminen aikuiskoulutukseen vuonna 2022. Tilastokeskus.

Kirjoittajasta

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. vapaan sivistystyön tuottamia hyötyjä, oppimisympäristöjä, aikuiskoulutukseen osallistumista ja koulutuksen vaikuttavuutta. Hän on myös toiminut pitkään erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä näiden avoimissa yliopistoissa ja täydennyskoulutusyksiköissä. (Jyrin kuva: Varpu Heiskanen, UEF.)