Sivistystori-blogi 26.5.26. Kirjoittaja: Juhani Rautopuro, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen emeritus tutkimusprofessori sekä Helsingin yliopiston koulutuksen arvioinnin dosentti
Suomalaiset aikuiset yllättivät iloisesti vuoden 2024 lopulla. Maailman onnellisin kansa on myös osaava kansa – ainakin jos uskomme tutkimuksia, ja miksi emme uskoisi. Suomalaiset olivat parasta A-ryhmää OECD:n kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen kaikilla osa-alueilla: lukutaidossa, numerotaidossa ja adaptiivisessa ongelmanratkaisussa. Kirsikkana kakun päällä Suomi oli yksi harvoista maista, joissa aikuisten taidot ovat parantuneet kymmenen vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna. Tulos pisti hieman hieraisemaan silmiä, sillä suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat olleet jo pitkään laskusuunnassa.
PIAAC (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) on OECD:n tutkimusohjelma, joka tuottaa vertailukelpoista tietoa 16–65-vuotiaiden aikuisten perustaidoista ja niiden käytöstä. Se tarjoaa kattavan kuvan työikäisen väestön osaamisesta sekä ainutlaatuista tietoa työelämän muutoksista.
Suomessa tutkimuksen kohderyhmä kattoi noin 60 % väestöstä ja ulottui useisiin sukupolviin, joiden elämänvaiheet sijoittuvat teollisuusyhteiskunnasta nykyiseen digi- ja tietoyhteiskuntaan. Tämä mahdollistaa osaamisen kehityksen tarkastelun pitkällä aikavälillä.
Tulokset saivat runsaasti mediahuomiota. Suurin kiinnostus kohdistui lukutaitoon, digitaaliseen osaamiseen ja kansainväliseen vertailuun. Media nosti esille erityisesti suomalaisten vahvuudet ja heikkoudet suhteessa työelämän vaatimuksiin.
Varjoja paratiisissa?
Aurinkoisten uutisten taivaalla on myös tummia pilviä. Tutkimuksen mukaan Suomessa noin joka kahdeksannella työikäisellä (n. 12 %) on puutteelliset luku- ja numerotaidot. Tämä tarkoittaa, että sadat tuhannet aikuiset kohtaavat vaikeuksia selvitä opinnoissa, työelämässä sekä arjen tilanteissa.
Aikuisten osaamistuloksia ennustavat parhaiten koulutustausta, ammattiryhmä, sosioekonominen asema sekä maahanmuutto- ja kielitausta. Erityisesti yleissivistävän lukiokoulutuksen saaneiden perustaidot ovat kansainvälisesti huipputasoa. Hyvät perustaidot ovat yhteydessä parempaan terveyteen, vahvempaan sosiaaliseen luottamukseen ja korkeampaan koulutus- ja tulotasoon. Heikommin menestyneiden joukossa korostuvat puolestaan matalampi koulutustaso, alempi sosioekonominen asema, vähän vaativat työtehtävät ja maahanmuuttajatausta. Merkittävä huomio on se, että lapsuuden perheen sosioekonominen tausta vaikuttaa merkittävästi osaamisen tasoon vielä aikuisenakin.
Tulokset kuvaavat tietyllä tapaa jo nuorten oppimistulostutkimusten yhteydessä havaittua polarisoitumista, eriarvoistumisen kasvua ja vähäosaisuuden kasaantumista. Onkin tärkeää tunnistaa sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia olosuhteita ja tekijöitä, jotka voivat heikentää hyvinvointia ja tuottaa haavoittuvuutta ja syrjäytymisriskiä.
Hyvät perustaidot tukevat osallistumista koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan sekä vahvistavat elämänhallintaa – osallisuutta. Osalliseksi pääseminen itselle merkityksellisellä tavalla on kriittistä myös yhteisöjen ja yhteiskunnan näkökulmasta: se rakentaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, vähentää konflikteja ja auttaa torjumaan syrjäytymistä.
Syrjäytyminen on moniulotteinen ilmiö ja riski suomalaiselle yhteiskunnalle, koska se heikentää työvoiman saatavuutta ja lisää julkisia kustannuksia. Lisäksi se kasvattaa eriarvoisuutta, heikentää yhteiskunnallista luottamusta ja voi lisätä hyvinvointieroja. Pitkittyessään syrjäytyminen voi myös vaikeuttaa kiinnittymistä koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan sekä lisätä populismin ja disinformaation leviämisen riskiä.
Yhteenvetona: Suomalaiset aikuiset ovat keskimäärin vahvoja perustaitojensa suhteen, erityisesti lukiokoulutuksen saaneet. He hallitsevat lukemisen, kirjoittamisen ja digitaaliset taidot, mikä tukee arkea, työelämää, terveyttä ja luottamusta muihin. Samaan aikaan osa aikuisista jää jälkeen – heillä on vähän koulutusta, matala tulotaso, työtehtävät eivät vaadi perustaitoja tai he ovat maahanmuuttajataustaisia. Vanhemmilla aikuisilla digitaaliset taidot ovat usein heikompia, mikä korostaa tarvetta panostaa elinikäiseen oppimiseen. Perustaidot tukevat osallisuutta, hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä, kun taas niiden puutteet lisäävät eriarvoisuutta ja syrjäytymisriskiä, joilla on laajoja vaikutuksia koko yhteiskuntaan.
Koulutus kantaa
OECD:n johtaja Stefano Scarpetta on todennut, että PIAAC-tulokset kertovat Suomen ainutlaatuisesta aikuiskoulutusjärjestelmästä, joka tukee oppimista koko työuran ajan koulutustaustasta riippumatta. Onko asialle todellakin näin yksinkertainen selitys, vai onko kyse laajemminkin suomalaisen koulutusjärjestelmän laadusta?
PIAAC-tulokset osoittavat selkeästi sen, että muodollinen koulutustaso ja myös vanhempien koulutus on vahvasti yhteydessä taitoihin ja erityisesti lukutaitoon. Suomessa ilman toisen asteen tutkintoa olevien lukutaito on selvästi heikompi kuin korkeammin koulutetuilla.
Hyvät oppimistulokset nuorena ovat pitkällä aikavälillä yhteydessä vahvempiin PIAAC-tuloksiin, mutta aikuisten osaamiseen vaikuttavat myös koulutuksen jatkuvuus, työelämä ja elinikäinen oppiminen. Oppiminen ei siis lopu peruskouluikään. Monille nuorille peruskoulun jälkeiset opinnot ja työelämään siirtyminen merkitsevät taitojen kehittymisen kannalta hyvin tärkeää elämänvaihetta. Muodollinen koulutus antaa lupaavan pohjan, mutta PIAAC mittaa, miten taitoja todella hyödynnetään aikuisena. Kaikki PIAAC II -tutkimukseen osallistuneet Suomen PISA-ikäluokat nuorinta lukuun ottamatta lukeutuivat Suomen ja maailman parhaimmistoon, ja nuorimmankin sukupolven taitojen voi odottaa kehittyvän vielä entisestään. PIAAC-tutkimus yhdessä PISA-tutkimuksen kanssa antaa kuvan siitä, minkälaiseen potentiaaliin suomalaiset lopulta yltävät.
Oppimistuloksia tarkasteltaessa ei voi sivuuttaa formaalia koulutusjärjestelmää tukevaa vapaata sivistystyötä. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia ja yhteiskunnallista sivistystä kaikenikäisille. Koulutuksilla edistetään yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta – osallisuutta, johon jo aiemmin viitattiin. Koulutusten tavoitteena on edistää myös ihmisten monipuolista kehittymistä ja hyvinvointia.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset ja liikunnan koulutuskeskukset. Osa niistä järjestää myös oppivelvollisille suunnattua opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvaa perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja taiteen perusopetusta. Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus vapaassa sivistystyössä tarjoaa opetusta kielessä, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Koulutuksen tavoitteena on edistää opiskelijoiden työllistymistä, jatko-opintoja sekä sujuvaa arjen hallintaa.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 yli 900 000 yksittäistä opiskelijaa osallistui vapaan sivistystyön koulutuksiin, erillisille opintojaksoille osallistui yhteensä lähes 1,8 miljoonaa opiskelijaa (sama opiskelija pystyi osallistumaan useaan koulutukseen). Opetustunteja annettiin yhteensä 2 786 000 tuntia. Koulutus on suunnattu kaiken ikäisille, mutta noin neljä opiskelijaa viidestä (n. 83 %) oli aikuisia.
Aikuiskoulutus kasvattaa osaamista – mutta kenelle?
PIAAC 2024 -tutkimus nostaa aikuiskoulutuksen merkityksen vahvasti esiin osana jatkuvaa oppimista. Tutkimuksen mukaan suomalaiset osallistuvat aktiivisesti aikuiskoulutukseen, sillä suomalaisaikuisista kuutisenkymmentä prosenttia (61,4 %) oli osallistunut aikuiskoulutukseen edellisen vuoden aikana.
Koulutuksiin osallistuneilla aikuisilla havaittiin keskimäärin paremmat luku-, numero- ja ongelmanratkaisutaidot kuin niillä, jotka eivät osallistuneet koulutukseen. Tulokset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta siihen, kehittääkö aikuiskoulutus taitoja vai hakeutuvatko jo valmiiksi osaavat ihmiset koulutuksiin muita aktiivisemmin.
PIAAC 2024 -tuloksissa ei eritellä vapaan sivistystyön osuutta suoraan. Suomessa selkeästi yli puolet aikuisista osallistuu vuosittain johonkin oppimiseen tai koulutukseen. Suurin osa tästä on ei-muodollista koulutusta, johon vapaa sivistystyö sijoittuu osana kurssi- ja yleissivistävää aikuiskoulutusta. Osa ei-muodollisesta oppimisesta tapahtuu myös työpaikoilla ja muissa koulutusmuodoissa.
PIAAC 2024 korostaa myös jatkuvan oppimisen kasvavaa merkitystä digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Työelämän muutokset, teknologian nopea kehitys ja uusien digitaalisten työkalujen käyttöönotto lisäävät tarvetta päivittää osaamista koko työuran ajan. Erityisesti teknologiaan, ohjelmistoihin ja kielitaitoon liittyvät osaamispuutteet nousivat tutkimuksessa esiin.
Tutkimuksen yksi keskeinen havainto oli se, että aikuiskoulutus ei tavoita tasapuolisesti kaikkia ryhmiä – korkeasti koulutetut osallistuvat koulutuksiin muita useammin. Myös Tilastokeskuksen tiedot tukevat tätä, sillä vuonna 2024 vapaan sivistystyön koulutukseen osallistuneista 42 % oli korkea-asteen koulutuksen suorittaneita, 33 % toisen asteen ja 25 % perusasteen tai vähemmän suorittaneita opiskelijoita. Heikommat perustaidot omaavat aikuiset kohtaavat enemmän esteitä osallistumiselle. Tällaisia esteitä ovat muun muassa ajanpuute, epävarmuus omasta osaamisesta tai vaikeudet sovittaa opiskelu arkeen. Tämä voi kasvattaa osaamiseroja entisestään ja korostaa tarvetta saavutettaville ja matalan kynnyksen oppimismahdollisuuksille.
Aikuiskoulutus koettiin pääsääntöisesti hyödylliseksi erityisesti työelämän näkökulmasta. Suurin osa koulutukseen osallistuneista kertoi koulutuksen liittyneen omaan työhönsä, ja siitä koettiin olevan hyötyä työtehtävien, osaamisen ja työssä pärjäämisen kannalta. Aikuiskoulutuksen hyöty ei siis näyttäydy vain yksittäisinä kursseina, vaan osana laajempaa jatkuvan oppimisen kulttuuria, joka tukee osaamisen kehittymistä ja ylläpitämistä pitkällä aikavälillä.
Työelämä jatkuvassa murroksessa – haaste oppimiselle
Teolliset vallankumoukset ovat aina muokanneet työelämää, mutta viimeisin muutos on selvästi nopein ja jatkuvin. Aiemmissa vaiheissa työ siirtyi käsityöstä teolliseen tuotantoon ja myöhemmin digitalisoituihin tehtäviin, ja samalla osaamisen päivittämisen tarve kasvoi vähitellen.
Neljäs teollinen vallankumous – tekoälyn, automaation ja digitalisaation aikakausi – on kuitenkin muuttanut asetelman kokonaan. Työtehtäviä syntyy ja katoaa nopealla tahdilla, ja osaamisen elinkaari on lyhentynyt. Se, mikä riitti eilen, ei välttämättä riitä enää huomenna.
Käynnissä oleva viides teollinen vallankumous (Teollisuus 5.0) syventää ihmisen ja koneiden, erityisesti tekoälyn, yhteistyötä työelämässä. Tuotanto, palvelut ja asiantuntijatyö suunnitellaan yhä enemmän niin, että ne hyödyntävät ihmisen ja tekoälyn yhteistä päätöksentekoa, mikä tekee järjestelmistä entistä joustavampia ja ennakoivampia. Samalla koneoppiminen ja datan hyödyntäminen yleistyvät nopeasti, ja alustatalous kasvaa uusissa muodoissaan. Kehitys tuo mukanaan myös huolta työn sirpaloitumisesta ja epävarmojen työmuotojen lisääntymisestä.
Tekoälyn nopea kehitys kiihdyttää muutosta entisestään: automaatio ei enää rajoitu rutiinitöihin, vaan ulottuu yhä useammin myös asiantuntija- ja korkeakoulutettuihin ammatteihin.
Aikuiskoulutuksen tulevaisuus vaakalaudalla
Jatkuva muutos nostaa aikuiskoulutuksen roolia uudelle tasolle: pelkkä alkuvaiheen koulutus ei riitä, vaan osaamista on päivitettävä jatkuvasti koko työuran ajan. Tässä ympäristössä työssä oppiminen, mikrokoulutus ja joustavat aikuiskoulutusratkaisut eivät ole enää lisä, vaan keskeinen osa työelämän toimintakykyä. Jatkuvasta oppimisesta on tullut enemmän selviytymisen kuin lisäedun kysymys – ja samalla yksi työelämän keskeisimmistä taidoista.
Aikuiskoulutus ei näytä kuitenkaan tavoittavan niitä ryhmiä, jotka saattaisivat tarvita sitä eniten. Tämä johtaakin helposti nurinkuriseen, perustaitojen polarisaatiota ruokkivaan tilanteeseen, jossa kouluttautumista eniten tarvitsevat aikuiset eivät hakeudu koulutukseen ja jo valmiiksi vahvat taidot omaavat aikuiset kehittävät taitojaan entisestään.
Sen sijaan, että aikuiskoulutukijärjestelmää olisi alettu kehittää, Suomessa yli 20 vuotta käytössä olleet aikuiskoulutustuki ja ammattitutkintostipendi lakkautettiin pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti vuosina 2024–2025 säästö- ja työllisyysperustein. Aikuiskoulutuksen ei myöskään katsottu tukevan hallituksen tavoitteita tutkintomäärien kasvattamiseksi.
Vuoden 2024 leikkaukset olivat historiallisen suuret – 20,5 miljoonaa euroa (VST, 2025). Oppilaitosmuodoittain tarkasteltuna esimerkiksi opintokeskuksilta vietiin yli 20 % rahoituksesta (Kirstinä, Lithovius & Valanne, 2025, 5) ja kesäyliopistoilta noin 20 % (Suomen Kesäyliopistot, 2025, 20). Parhaillaan valmisteilla oleva kotoutumiskoulutuksen säädösmuutos tarkoittaisi suurimmillaan, että yksittäisten kansanopistojen rahoitus vähenisi yli 50 % (SKOY, 2026).
Leikkausten korvikkeeksi on hallitus käynnistänyt erillisen kehittämishankkeen, jossa vapaalle sivistystyölle luodaan uutta visiota vuoteen 2035 asti. Noin vuosi sitten asetettu Vapaan sivistystyön runsasjäseninen tulevaisuustyöryhmä on kokoustanut ahkerasti tavoitteenaan saada valmiiksi väliraportti syyskuun loppuun mennessä.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamista on kritisoitu paljon ja aiheellisesti, koska sen pelätään vaikeuttavan alanvaihtoa ja heikentävän mahdollisuuksia pysyä mukana työelämän muutoksessa samalla kun osaajapula kasvaa. Erityistä huolta herättää leikkausten tasa-arvovaikutus: noin kolme neljästä tuen käyttäjästä on naisia, joten leikkaus osuu erityisen kovaa naisvaltaisiin aloihin, kuten sote-sektoriin, ja voi heikentää tasa-arvoa.
Työtehoseuran toimitusjohtaja Teemu Hassinen kritisoi aikuiskoulutustuen lakkauttamista, koska sen katsotaan heikentävän aikuisten mahdollisuuksia päivittää osaamistaan ja pahentavan työelämän osaamispulaa.
Maahanmuuttajien kotoutuskoulutus markkinavoimille?
PIAAC II -tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten aikuisten perustaidot ovat Suomessa selvästi kantaväestöä heikommat. Alle viisi vuotta maassa asuneista noin 70 prosentilla on puutteita perustaidoissa, ja pidempäänkin asuneista lähes puolella. Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa kieli- ja koulutuspolkuja kotoutumisen ja työllistymisen tukemiseksi.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on lakisääteinen tehtävä järjestää kotoutumista tukevaa koulutusta, luku- ja kirjoitustaidon koulutusta sekä aikuisten perusopetusta. Hallitus valmistelee kotoutumiskoulutuksen uudistusta, joka keskittäisi koulutuksen työvoimakoulutukseksi ja poistaisi vapaan sivistystyön oppilaitoksilta niiden lakisääteisen kotoutumistehtävän sekä rahoituksen. Lakimuutoksella nykyinen vapaan sivistystyön ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä poistuisi, koska kunnilla on kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen järjestämisvastuu. Käytännössä tämä tarkoittaisi iskuja noin 120 oppilaitokselle, jotka kouluttavat vuosittain 38 000 maahanmuuttajaa. Samalla kotoutumisen rahoituksesta leikattaisiin noin 30 miljoonaa euroa.
Hallituksen kaavailema uudistus vaarantaa sekä kotoutujien koulutuspolut että kansanopistojen toimintaedellytykset. Erityisen huolestuttavaa on, että riittämätön siirtymäaika voi katkaista tuhansien opiskelijoiden opinnot jo keväällä 2027. Samaan aikaan kun Suomi tarvitsee toimivaa kotoutumista ja osaavaa työvoimaa, hallitus paradoksaalisesti purkaa järjestelmää, joka on jo olemassa ja toimii.
Lopuksi
Hallituksemme leikkausintoa on vaikea käsittää ja vielä vaikeampi hyväksyä. Sijoittaja Kim Väisänen totesi taannoin Taloustaitojulkaisussa, että leikkaaminen on lahjattomien hommaa, siihen voi kouluttaa apinankin. Koulutusjärjestelmämme ei kaipaa leikkaavia apinoita. Uudistuva koulutus vaatii rinnalleen sekä vahvaa osaamista että luovaa ajattelua.
”Aikuisten vapaan sivistystyön ja aikuiskasvatuksen alasajo on käsittämätöntä. Näin tuhotaan kansalaisille korvaamattoman tärkeä väylä oppineisuuteen ja sivistykseen. Yksisilmäinen putkinäköisyys tehokkuusvaatimuksineen tappaa sivistyksen ja tuottaa typeryyttä. Päättäjät eivät ymmärrä tai halua ymmärtää miten koko kansan sivistys ja kansakunnan menestys liittyvät toisiinsa.” (Emeritusprofessori Kari Uusikylä, Facebook 11.12.2024.)
Lähteet
Mannonen, J., Nissinen, K., Virolainen, M. & Rautopuro, J. (2024). PIAAC II: Toisen Kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen ensituloksia. Valtioneuvoston julkaisuja, 2024:61. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-675-4
Salminen, T., Rautopuro, J., & Niilo-Rämä, M. (2025). Heikko lukutaito: riski tulevaisuudelle. Teoksessa M.-K. Lerkkanen, K. Salmela-Aro, & M. Vauras (Toim.), Koulun resilienssi, 112-133. Jyväskylä: Santalahti.
SKOY (2026). Säädösmuutos uhkaa kotoutumiskoulutusta ja kansanopistojen toimintaedellytyksiä. Suomen Kansanopistoyhdistys. https://www.kansanopistot.fi/saadosmuutos-uhkaa-kotoutumiskoulutusta-ja-kansanopistojen-toimintaedellytyksia/
Suomen Kesäyliopistot (2025). Tilastointiraportti 2024. Suomen Kesäyliopistot ry. https://kesayliopistot.fi/wp-content/uploads/2025/08/Tilastointi-2024-muokattu-070825.pdf
Virolainen, M. H., Heikkinen, H. L., Laitinen-Väänänen, S., & Rautopuro, J. (2022). The Transformation of Learning: From Learning Organizations to a Landscape of Ecosystems. In M. Malloch, L. Cairns, K. Evans, & B. O’Connor (Eds.), The SAGE Handbook of Learning and Work (pp. 126-144). Sage Publications. https://doi.org/10.4135/9781529757217.n9
VST (2025). VST ry:n julkilausuma puoliväliriihi (Julkisen Talouden Suunnitelma 2026–2029). Vapaa Sivistystyö ry. https://vapaasivistystyo.fi/vaikuttaminen/vst-ryn-julkilausuma-puolivaliriiheen-0425/
Väisänen, K. (2025). Leikkaaminen on lahjattomien hommaa. Taloustaito. https://www.taloustaito.fi/blogit/kim-vaisanen/leikkaaminen-on-lahjattomien-hommaa/#a05f559f
Kirjoittajasta
Juhani Rautopuro on Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen emeritus tutkimusprofessori sekä Helsingin yliopiston koulutuksen arvioinnin dosentti. Hän on johtanut kansainvälisten vertailevien arviointitutkimusten, kuten PISA-, PIRLS- ja TIMSS-tutkimusten Suomen osuuksien toteutusta. Lisäksi hän on toiminut PIAAC-tutkimuksen kansallisena tutkimusjohtajana.
