Eerika Laalo-Häikiö: Mitä arvoa tuotamme yhteiskunnalle?

Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat viime vuosina joutuneet perustelemaan olemassaoloaan ja merkitystään talouden tiukassa puristuksessa. Arjessa vapaatavoitteisen opiskelun roolia ei aina osata hahmottaa. Jaan esimerkin omasta elämästäni: olen opiskellut ruotsia kansalaisopistossa sekä osallistunut urheiluopistojen leireille ja valmentajakoulutuksiin – tietämättä, että ne itse asiassa ovat vapaan sivistystyön koulutusta. Mutta mitä arvoa saamani koulutus on tuottanut? Miksi vapaan sivistystyön olemassaolo on tärkeää? Miten sen olemassaolo oikeutetaan?

Pohdin tässä kirjoituksessa erityisesti urheiluopistojen vapaan sivistystyön vaikuttavuutta. Suomessa on yhteensä yhdeksän urheiluopistoa. Saatteeksi on tärkeää todeta, että vapaan sivistystyön ohella urheiluopistojen toimintaan kuuluvat ammatillinen koulutus, valmennuskeskustoiminta, mittava liikunta- ja urheiluolosuhteiden ylläpito ja kehittäminen, TKI-toiminta sekä maksullinen palvelutoiminta. Ne kaikki tukevat toinen toisiaan.

Vaikuttavuuden todentaminen SROI-analyysilla

Kuten Paula Alanen selvityksessään Vapaan sivistystyön vaikuttavuuden indikaattorit (2024) kirjoittaa, on vapaan sivistystyön vaikuttavuuden todentaminen numeroin hankalaa. Tulokset ja vaikutukset näkyvät usein erityisesti henkilökohtaisina muutoksina. Päätöksentekijät kaipaavat toiminnastamme kuitenkin määrällisiä mittareita ja tuloksia väestötasolla. Mekin urheiluopistoina törmäsimme tähän, kun hallitus pohti viimeisimpiä rahoitusleikkauksia: konkreettiset tulokset vaikuttavuudesta puuttuivat.

Syksyllä 2024 urheiluopistojen toiminnasta julkaistiin SROI (Social Return on Investment) -vaikuttavuusanalyysi (Niskanen & Ilomäki 2024). Analyysin toteuttivat ulkoisena arviointina Kuntoutussäätiön tutkijat Satu Niskanen ja Timo Ilomäki. Tarkastelun kohteena olivat urheiluopistojen toiminnan terveydelliset ja sosiaaliset hyödyt rahamääräisenä. Terveydellisenä mittarina pidettiin liikuntasuositusten täyttymistä ja sosiaalisten hyötyjen mittarina yksinäisyyden vähentymistä. Mittarit valittiin opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntapoliittisten tavoitteiden pohjalta. Urheiluopistojen toiminta on huomattavasti laajempaa kuin mitä arviointiin pystyttiin ottamaan mukaan. Arvioinnissa keskityttiin erityisesti vapaan sivistystyön sekä ammatillisen koulutuksen tuottamiin lisähyötyihin liikkumisen näkökulmasta, koska näihin toimintoihin saadaan valtionavustusta vuosittain noin 40 miljoonaa euroa.

Työtä varten koottiin dataa, josta vapaan sivistystyön osalta on hyvä tuoda esille toiminnan laajuus ja kohderyhmät, jotka eroavat merkittävästi muista vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoista:

• 66 % urheiluopistojen vapaan sivistystyön koulutukseen osallistujista on lapsia ja nuoria, aikuisväestöä 31 % ja ikääntyneitä 3 %.
• 48 % toiminnasta kohdistuu liikuntaharrastusta tukevaan koulutukseen sekä 48 % lajitoimintaa ja huippu-urheilua tukevaan koulutukseen koko urheilijan polulla. Valmentaja- ja ohjaajakoulutusta sekä muuta kansalaistoimintaa tukevaa koulutusta on noin 4 %.
• Vuonna 2023 vapaan sivistystyön opiskelijoita oli urheiluopistoissa noin 141 000 ja liikunta-alan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattitutkintojen opiskelijoita yli 2 100.
• Vuonna 2023 vapaan sivistystyön opiskelijavuorokausia toteutui 336 000.

Tehty SROI-laskelma perustui vuonna 2019 julkaistuun Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tuottamaan raporttiin Suomen urheiluopistojen aluetaloudelliset vaikutukset (Kujala ym. 2019). Raportin mukaan urheiluopistojen vaikutus maakuntien talouteen oli noin 60 miljoonaa euroa eli noin 20 miljoonaa euroa enemmän kuin valtion kokonaisrahoitus. Arvioinnista rajattiin tällöin pois terveydelliset ja sosiaaliset hyödyt sekä vaikutukset alueen imagoon ja houkuttelevuuteen. Nyt tehty taloudellisten hyötyjen arviointi keskittyi ennen kaikkea urheiluopistojen tuottaman liikunnallisen elämäntavan ja yhteisöllisyyden lisäämisen vaikutuksiin, joiden lisäarvo on tulosten mukaan vuosittain 83 miljoonaa euroa. Kun tähän lisätään aluetaloudelliset vaikutukset, kohoaa kokonaisarvo 143 miljoonaan euroon vuodessa.

SROI-luvuksi saatiin 3,6, joka osoittaa, että työ liikkumisen ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi liikunnan keinoin tuottaa yhteiskunnalle huomattavia säästöjä. Tulosten osalta on hyvä huomioida, että niin vapaalla sivistystyöllä kuin ammatillisella koulutuksella on erityisiä koulutuspoliittisia tavoitteita, joiden vaikutuksia ei sisällytetty arviointiin. Jos koulutuspoliittiset hyödyt olisi huomioitu arvioinnissa, SROI-luku olisi vieläkin korkeampi. Urheiluopistojen rooli liikkumisen edistämisessä onkin keskeinen: ne kouluttavat ammattilaisia sekä työelämän että seuratoiminnan tarpeisiin, jotta yhä useampi saisi liikunnasta elämän mittaisen tavan.

Henkilökohtaisen tason vaikuttavuudesta laajempaan vaikuttavuuteen

SROI-vaikuttavuusanalyysissä pohdimme, millaisia vaikuttavuusketjuja urheiluopiston toiminnasta syntyy. Otan jälleen esimerkiksi omat vapaan sivistystyön opintoni urheiluopistossa, jossa vapaan sivistystyön koulutusvuorokauteen liittyy lakisääteisesti liikuntaa. Sen kautta pääsin koulutuksen aikana liikuntasuositusten mukaiseen tavoitteeseen ja yleensä reilusti ylikin. Samalla liikuin sosiaalisessa yhteisössä yhdessä muiden kanssa, mikä tutkitusti vähentää yksinäisyyttä. Sain koulutuksesta kipinän liikkua arjessa enemmän. Moni saa kipinän etsiä uuden harrastuksen seurassa tai jossain muussa yhteisössä. Tällä tavoin syntyy runsaasti henkilökohtaisia terveydellisiä ja sosiaalisia hyötyjä. Juuri liikunnallisen elämäntavan syntymistä urheiluopistojen yhteisessä opetussuunnitelmassa tavoitellaan (ks. Vapaan sivistystyön ketterä käsikirja 2023).

Entäpä kun olen valmentajakoulutuksessa, jonka jälkeen liikutan kolmesti viikossa eri ryhmiä ja joukkueita säännöllisesti lähes läpi vuoden? Tällöin vaikutusketju saamastani opista laajenee huomattavasti ja saadun koulutuksen vaikutus on moninkertainen ja merkittävä. Näitä vaikuttavuusketjuja meidän tulisi pystyä mittaamaan entistä paremmin.

Liikuntakasvatus on sivistystyötä

Liikunta ja urheilu ovat tärkeää sivistystyötä. Myös yhteiskunnan pelisääntöjä opitaan moninaisten liikunta- ja urheiluharrastusten parissa. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -raportin mukaan 9–15-vuotiaista 58 prosenttia osallistui liikunta- tai urheiluseuratoimintaan vuonna 2022 (Kokko & Martin 2023). Lisäksi noin kaksi kolmannesta 7-vuotiaasta lapsesta ilmoitti harrastavansa urheiluseurassa vähintään kerran viikossa (emt.). Ei siis ole yhdentekevää, millaista toimintaa seurat järjestävät. Koulutetut ja osaavat valmentajat sekä seurajohtajat vastaavat hyvästä liikuntakasvatuksesta.

Urheiluopistojen tehtävänä on osaltaan edistää laadukkaiden ja monipuolisten harrastusmahdollisuuksien toteutumista. Vaikka urheilussa kilvoitellaan usein voitosta ja tavoitellaan menestystä, keskeinen tehtävämme on kasvattaa fiksuja ihmisiä, jotka vaalivat yhteiskunnan eheyttä, vahvistavat demokratiaa, kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja ovat aktiivisia kansalaisia. Tehtävämme on tuottaa arvoa yhteiskunnalle toteuttamalla meille annettua sivistystehtävää – ja pystyä todentamaan se myös päättäjille. Me urheiluopistoissa unelmoimme maailmasta, jossa jokainen lapsi ja nuori liikkuu ja voi hyvin.

Lähteet

---

Kirjoittajasta

Eerika Laalo-Häikiö, LitM, Jyväskylän yliopisto. Työskentelen toista vuotta Urheiluopistot ry:n pääsihteerinä. Aiemmin olen työskennellyt mm. Suomen Uimaliiton ja Suomen Melonta- ja Soutuliiton toiminnanjohtajana. Toimin Vapaa Sivistystyö ry:n hallituksen toisena varapuheenjohtajana kaudella 2025–2026. Vapaa-aika minulla on aina täyttynyt urheiluharrastuksista. Tällä hetkellä olen voimistelun parissa salilla kolmena iltana viikossa sekä toimin seuran taloudenhoitajana. Lisäksi harrastuksiini kuuluu voimistelun suurtapahtumien kenttäohjelmakoreografioiden suunnittelu.