Sivistystori-blogi 11.9.26. Kirjoittaja: Jenni Pätäri, SVV-ohjelman koordinaattori
Viikko sitten vietimme Vapaan sivistystyön päiviä noin 150 osallistujan voimin hienot puitteet tarjonneessa Oulu-opistossa, joka kuuluu Suomen suurimpiin kansalaisopistoihin. Myös Oulu2026-vuosi tarjosi tapahtumalle osuvan ympäristön. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi tuo Ouluun laajan kulttuuriohjelman, johon VST-päivien osallistujienkin oli mahdollista tutustua ohjelman välissä ja jälkeen.
Päivien teemana oli ”Katse sivistyksen horisonttiin! Vapaa sivistystyö yhteiskunnan vahvistajana”. Sivistystyön horisontti kutsui katsomaan nykyhetkeä pidemmälle: millaista sivistystä, osaamista, osallisuutta ja hyvinvointia tarvitsemme tulevaisuudessa, ja miten sivistystyö voi auttaa niiden rakentamisessa. Samalla katse suunnattiin myös vapaan sivistystyön tulevaisuuden toimintaedellytyksiin ja niiden näköaloihin.
Asiantuntijapuheenvuoroissa, työpajoissa ja paneelikeskusteluissa teemaa tarkasteltiin monipuolisesti. Vapaan sivistystyön tulevaisuuden kannalta kiinnostavasti esiin tulivat erilaiset tavat asemoida sitä joko koulutusjärjestelmän täydentäjäksi tai korostaen sen itsenäistä ja omaleimasta sivistystehtävää osana koulutusjärjestelmää. Horisontin takaa ei löydy oikoteitä – alan rakenteelliset karikot herättivät aktiivista keskustelua.
Torstai 3.9.
Miten rakennamme yhdessä toivon horisonttia?
Päivien avauksessa Vapaa Sivistystyö ry:n puheenjohtaja Björn Wallén haastoi meitä pohtimaan sivistystä uudesta näkökulmasta. Hän nosti esiin horisontaalisen sivistyksen käsitteen toiminnan suuntaajana: siinä sivistystä ei ajatella vain tiedon ja osaamisen määrän kasvuna tai etenemisenä kohti lineaarista päämäärää vaan painokkaammin ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, yhteisöllisyytenä, erilaisuuden kohtaamisena ja kykynä toimia yhdessä tasavertaisina. Wallén liitti horisontaalisen sivistyksen käsitteeseen myös ekososiaalisen sivistyksen ja yhteisen toiminnan ekokriisien selättämiseksi. Hän kannusti vapaan sivistystyön toimijoita rakentamaan aktiivisesti toivon horisonttia aikana, jolloin sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Ministeri Mari-Leena Talvitie iloitsi videotervehdyksessään kotikaupunkinsa kulttuuripääkaupunkivuodesta ja muistutti osaamisen, hyvinvoinnin ja sivistyksen kulkevan käsi kädessä, kuten vapaa sivistystyö ja sen ansiokas perintö osoittavat. Yhteinen tehtävämme on varmistaa, että vapaan sivistystyön arvokas perintö kantaa myös tuleville sukupolville.
Torstaina kuulimme ajankohtaiset terveiset Karvin vapaan sivistystyön vaikuttavuuden ja saavutettavuuden arvioinnista. Arviointineuvos Sirpa Moitus ja arviointiasiantuntija Eerikki Vainio kertoivat arvioinnin olevan uraauurtavaa myös eurooppalaisessa mittakaavassa. Moitus kertoi arvioinnin ensitulosten olevan rohkaisevia:
- vapaan sivistystyön osallistujat kokevat saavuttavansa opinnoilleen asettamansa tavoitteet hyvin
- vapaa sivistystyö vahvistaa luovuutta ja itseilmaisua eri-ikäisillä oppijoilla
- saavutettavuus toteutuu vahvasti niin sosiaalisesta, digitaalisesta, fyysisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta.
Vainio nosti esiin vapaan sivistystyön merkityksen alueellisen elinvoiman rakentajana. Arviointi määrittelee vapaan sivistystyön oppilaitokset tärkeäksi muun koulutus- ja palvelutarjonnan täydentäjäksi, jotka vahvistavat työllisyyttä sekä lisäävät alueiden veto- ja pitovoimaa. Erityisen merkittävästi tämä näyttäytyy pienemmillä paikkakunnilla. Karvin loppuraportti valmistuu joulukuun aikana.
Iltapäivällä Meri-Pohjolan opistopiirin projektikoordinaattori Tarja Takala-Hotti ja Oulu-opiston rehtori Outi Lohi avasivat mukaansatempaavasti POKien eli pienten osaamiskokonaisuuksien mahdollisuuksia vapaassa sivistystyössä. He korostivat niiden merkitystä osaamisen rakentajana ja nostivat keskeisenä kehittämiskohteena esiin sen, että kansallinen linjaus voisi tukea POKien mahdollisuuksien hyödyntämistä nykyistä laajemmin.
(Kuvaaja: Jenni Pätäri)
Perjantai 4.9.
Terveiset tutkimustyöpajasta
Torstaina ja perjantaina VST-päivillä oli 11 kiinnostavaa työpajaa. Perjantai aloitettiin työpajoilla, joista itse olin organisoimassa tutkimustyöpajaa. Tutkimuspajassa kuulimme neljä kiinnostavaa tutkimusesitystä, joista käytiin aktiivista keskustelua.
KSL-opintokeskuksen laatu- ja kehittämisvastaava Jutta Lithovius jäsensi KSL-opintokeskuksen pedagogista kehystä Seppo Niemelän viitoittamalla tiellä tuoreen YAMK-opinnäytteensä pohjalta. Sivistyspedagogiikka on tärkeässä osassa ihmisen kokonaisvaltaisessa kasvamisessa ja sen tukemisessa: sen varaan rakentuvat kyky ajatella kriittisesti, toimia yhteisöllisesti ja vastuullisesti sekä osallistua yhteiskuntaan aktiivisena kansalaisena. Samalla esitys nosti konkreettisesti esiin opintokeskusten ja järjestöjen välisen läheisen suhteen, jonka merkitystä olisi tärkeä tehdä näkyvämmäksi myös julkisessa keskustelussa. Lithovius korosti sivistyspedagogiikankin avaamasta näkökulmasta vapaan sivistystyön itsenäistä asemaa osana koulutusjärjestelmää. Sivistystyön roolina ei ole vain täydentää koulutusjärjestelmää vaan vahvaan sivistyspedagogiikkaan perustuen toteuttaa omaa sivistystehtäväänsä yksilöiden, yhteisöjen ja demokratian sekä ekologisesti kestävämmän tulevaisuuden hyväksi.
Opintokeskus Siviksen asiantuntija Marion Fields jatkoi opintokeskusteemaa tarkastelemalla osallisuuden käsitettä ja sen ilmenemistä Siviksen koulutustarjonnassa toimintavalmiuksien teorian valossa. Tuloksissa korostuivat tunteet ja yhteenkuuluvuus toimintavalmiuksien keskeisinä sisältöinä. Samalla Fields haastoi alan toimijoita kriittiseen itsereflektioon. Koulutusten osaamistavoitteet ja kohderyhmät paljastavat usein, että toiminta keskittyy yksilöiden tai rajattujen ryhmien tukemiseen. Tavoitteena voisi useammin olla järjestöjen kyky vahvistaa jäsentensä osallisuutta ja osallistumista esimerkiksi päätöksenteossa. Keskeisenä haasteena Fields nosti esiin myös avointen koulutusten tavoittavuuden ja saavutettavuuden: ne saattavat usein houkutella niitä, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia ja koulutusmyönteisiä.
Laurea-ammattikorkeakoulun tutkija ja erityisasiantuntija Paula Alanen avasi kiinnostavasti vankien perustaitovalmennuskokeilun tuloksia: miten vapaan sivistystyön tavoitteet toteutuivat kokeilun aikana ja miten ne yhdistyivät vankeuden toimeenpanon tavoitteisiin? Esitys nosti esiin myös erilaisia tietämättömyyden katvealueita. Tulosten perusteella vapaan sivistystyön tavoitteet toteutuivat koulutuksen aikana laajasti erilaisista esteistä huolimatta. Toiminta koettiin sekä merkitykselliseksi että vapaan sivistystyön tavoitteiden mukaiseksi. Haasteita kuitenkin aiheuttivat esimerkiksi puutteellinen tieto vankien oppimistarpeista sekä se, että sujuva yhteistyö edellyttäisi enemmän aikaa keskinäiseen tutustumiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Jo se, ”Että heitä varten tullaan tänne on tärkeää” oli tärkeä viesti voimaantumisen mahdollisuuksien avaamisen ja Vapaan sivistystyön päiviä yhdistäneen tulevaisuusteeman kannalta. Tulevaisuusperspektiivi tuli mielenkiintoisesti esiin myös esitystä läpäisseessä kysymyksessä siitä, nähdäänkö vankeustuomion saanut ihmisenä tarpeineen tässä hetkessä vai vasta tulevaisuudessa hyvityksen tehneenä.
Åbo Akademin professori Petri Salo johdatti kuulijat Vapaan sivistystyön tulevaisuudet -hankkeen pariin tarkastelemalla Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 2000-luvulla tehtyä vapaan sivistystyön tulevaisuutta koskevaa tutkimusta. Hankkeen tavoitteena on tuottaa sekä teoreettista että käytännöllistä tietoa siitä, millaisiin visioihin ja toimintastrategioihin suomalainen vapaa sivistystyö tukeutuu 2020- ja 2030-luvuilla sekä miten se voi toimia yhteiskunnallisen uudistumisen ja toivon infrastruktuurina tulevaisuudessa. Salo pyrki tunnistamaan aiemman tutkimuksen valossa vapaan sivistystyön arvopohjaa, tehtävää ja yhteiskunnallista roolia sekä toiminnan lähtökohtia, joiden varassa vapaan sivistystyön parempaa tulevaisuutta rakennetaan. Esitys havainnollisti osuvasti sitä, miten nykyisen tulevaisuustyön kysymyksiä on ratkottu myös aiempina vuosikymmeninä, ja miten ne osaltaan ovat alan ikuisuuskysymyksiä.
”Onko meillä varaa säästää aikuiskasvatuksesta ja -koulutuksesta monikriisien ajassa?” on euroopanlaajuinen kysymys
EAEA:n pääsihteeri Raffaela Kihrer tarkasteli esityksessään Euroopan unionin koulutuspolitiikan suuntaviivoja ja niiden vaikutuksia aikuiskasvatuksen tulevaisuuteen. Hän nosti esiin ajankohtaisen huolen siitä, miten muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne ja kasvavat puolustusmenot haastavat koulutukseen kohdistuvia investointeja. Kihrer haastoi pohtimaan ja tuomaan vahvasti esiin, mitä yhteiskunta menettää, jos aikuiskasvatuksesta ja -koulutuksesta säästetään. Mitä vaikutuksia säästötoimilla on yhteiskunnalliseen luottamukseen, osallisuuteen ja koheesioon? Millaiseksi yhteiskunta muotoutuu, jos aikuiskasvatuksen toimijoiden tarjoama sivistys-, osallisuus- ja oppimistyö heikkenee?
EAEA työskentelee ymmärryksen vahvistamiseksi siitä, että koulutukseen kohdistuvat leikkaukset eivät ole pelkästään säästöjä. Niiden pitkän aikavälin yhteiskunnalliset kustannukset voivat osoittautua huomattavasti suuremmiksi kuin hetkelliset taloudelliset hyödyt. Aikuiskasvatus ja -koulutus tulisi ymmärtää investointina, joka vahvistaa sekä yksilöiden toimintakykyä että demokraattisen yhteiskunnan kestävyyttä.
Minne menet vapaa sivistystyö?
Kvs-säätiön toimitusjohtaja ja Vapaa Sivistystyö ry:n varapuheenjohtaja Lauri Tuomen fasilitoimassa paneelikeskustelussa pohdittiin vapaan sivistystyön merkitystä, vaikuttavuutta ja tulevaisuutta muuttuvassa yhteiskunnassa. Panelisteina toimivat Oulun kaupungin sivistyslautakunnan puheenjohtaja Olli Kohonen, Oulun yliopiston yksikön johtaja Eva Raudasoja ja Sivistan politiikan ja vaikuttamisen asiantuntija Aleksi Sandroos.
Keskustelussa pohdittiin muun muassa kysymystä, miten vapaa sivistystyö voisi siirtyä marginaalista keskiöön, esimerkiksi päätöksenteossa:
Raudasoja piti tärkeänä haastaa kysymyksen asetelman. Hänen mukaansa vapaa sivistystyö on jo monella tavalla keskiössä, kun tarkastellaan sen yhteiskunnallista merkitystä ja vuosittain tavoittamia osallistujamääriä: ”Miljoona osallistujaa ei voi olla väärässä”, hän totesi – muotoillen vapaalle sivistystyölle sopivaa slogania, kuten fasilitaattori Tuomi huomioi.
Raudasoja muistutti, että vapaa sivistystyö koskettaa vuosittain valtavaa joukkoa suomalaisia ja on merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen mahdollistajana sekä osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistajana. Tietoisuutta tästä tulisi vahvistaa.
Sandroos puolestaan korosti vapaan sivistystyön roolin näkyväksi tekemistä osaamis- ja koulutustason vahvistajana. Hänen mukaansa alan vahvuus on erityisesti saavutettavuudessa: vapaa sivistystyö tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuksia oppimiseen ja täydentää tärkeällä tavalla muodollista koulutusjärjestelmää. Lisäksi hän nosti esiin sivistystyön keskeisen merkityksen suomalaisten perustaitojen, kuten luku- ja kirjoitustaidon, kehittämisessä ja ylläpitämisessä.
Kohonen piti tärkeänä vahvistaa ymmärrystä vapaan sivistystyön alueellisesta merkityksestä esimerkiksi merkittävänä veto- ja pitovoimatekijänä sekä toiminnan hyvinvointivaikutuksista. Aikuiset tarvitsevat mielekästä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen myös työn ulkopuolella. Sivistystyö tukee elämän mielekkyyttä, arjessa jaksamista, merkityksellisyyden kokemuksia ja psyykkistä hyvinvointia, kuten esimerkki 80-vuotiaasta kielikursseilta virtaa ja virkistystä ammentavasta isästä osoitti. Oppilaitokset ovat myös tärkeitä työnantajia alueillaan, Kohonen muistutti.
Onnistuneen dialogiseksi rakentuneessa paneelissa hahmottui yhteinen näkemys siitä, että vapaan sivistystyön merkitys ulottuu osaamisen rakentamisesta osallisuuden, hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja alueellisen elinvoiman rakentamiseen. Kysymys ei siis ehkä olekaan siitä, miten vapaa sivistystyö pääsee keskiöön, vaan siitä, tunnistetaanko sen jo olemassa oleva rooli riittävän hyvin.
Toivon ylläpitäminen on tärkeää paremman tulevaisuuden rakentamiseksi
Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Samuel Iinatin puheenvuoro päätti Vapaan sivistystyön päivät puhuttelevasti. Iinatti tarkasteli luennossaan toivon merkitystä osana sivistystä ja vapaan sivistystyön perustehtävää. Näin palasimme teemojen äärelle, jotka Wallén avauspuheenvuorossaan nosti esiin puhuessaan toivon horisontin rakentamisesta vapaan sivistystyön tehtävänä.
Iinatin mukaan koulutuksen keskeisiin tehtäviin kuuluu auttaa ihmisiä selviytymään maailman arvaamattomuuden, epävarmuuden ja jatkuvan muutoksen keskellä. Tähän liittyy olennaisesti kyky ylläpitää toivoa tuntematonta tulevaisuutta ja siinä piileviä mahdollisuuksia kohtaan. Iinatti korosti, ettei toivo tarjoa takeita tulevaisuudesta tai poista epävarmuutta. Sen sijaan toivon merkitys on siinä, että se pitää tulevaisuuden avoimena. Toivo luo tilaa uusille mahdollisuuksille, toimijuudelle ja muutokselle myös silloin, kun tulevaisuuden suuntaa ei voida ennakoida.
Iinatin ajatuksia herättelevää puheenvuoroa läpäisi kestävän tulevaisuuden näkökulma. Tulevaisuuden rakentaminen edellyttää, että emme menetä uskoamme itseemme, opiskelijoihimme tai yhteiskuntaamme. Kestävyyden rakentaminen vaatii olennaisella tavalla toivon ylläpitämistä yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Siksi on tärkeää vaalia ja vahvistaa myös toivon diskurssia: tapoja puhua tulevaisuudesta mahdollisuuksien, oppimisen ja yhteisen toiminnan näkökulmasta.
(Kuvaaja: Jenni Pätäri)
Lopuksi
Tällä kertaa ilmasto- ja ympäristökysymykset sekä ekososiaalisen sivistyksen teemat jäivät ohjelmassa vähemmälle huomiolle. Aihetta tarkasteltiin vuoden 2025 Vapaan sivistystyön päivillä Kuopiossa muun muassa Arto O. Salosen luennon johdattelemana. Tuolloin teemana oli henkinen huoltovarmuus ja resilienssi. Vuoden 2025 ja 2026 päivät muodostivatkin monella tavalla toisiaan hyvin täydentävän kokonaisuuden.
Tänä vuonna monet puheenvuorot muistuttivat tärkeällä tavalla siitä, että tulevaisuuden horisontit eivät näyttäydy kaikille samanlaisina ja virittivät pohtimaan, kenen näkökulmasta tulevaisuuden horisontteja hahmotetaan ja keiden ääni keskustelussa kuuluu. Tulevaisuus ei näyttäydy kaikille yhtä avoimena tai saavutettavana. Kuuluvatko keskustelussa myös niiden ihmisten äänet, jotka eivät vielä osallistu vapaan sivistystyön toimintaan ja miten näitä ääniä voitaisiin vahvistaa? Sivistystyön tärkeä tehtävä onkin myös laajentaa mahdollisuuksia osallistua tulevaisuuksien kuvittelemiseen ja tekemiseen – avata uusia horisontteja myös heille, jotka eivät vielä näe itseään osana niitä.
Keskustelu jatkuu monilla sivistystyön foorumeilla, myös Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelmassa, jossa tämän vuoden teemana on vapaan sivistystyön tulevaisuus ja tulevaisuudet, joita vapaa sivistystyö rakentaa.
Lämmin kiitos kaikille tapahtuman toteutukseen osallistuneille ja osallistujille!
Mitä ajatuksia päivät sinussa herättivät? Mikä jäi erityisesti mieleesi? Jäitkö kaipaamaan jotakin?
Kirjoittajasta
Jenni Pätäri, KM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto. Työskentelen SVV-ohjelman koordinaattorina. Lisäksi valmistelen väitöskirjaa, joka käsittelee vapaan sivistystyön demokratiakasvatuksellista tehtävää sekä kansansivistysopin historiaa. 1930–40-luvun aineistot avaavat mielenkiintoisia näköaloja myös nykypäivän demokratian kriiseihin sekä tutkimuksen ja käytännön vuoropuheluun. Vapaa-ajallani olen mukana vapaan sivistystyön ja järjestötoiminnan luottamustehtävissä. (Kuva: Jenni Pätäri.)
